Weekend Guest, part 2

The view from our terrace is truly beautiful. The calm surface of the lake, the lush forests on the opposite shore, and occasionally a man restrained on the dock.

After leaving our weekend guest to explore the surroundings, I headed to the main building. The cottage’s main house is from the 1960s – the coziest place in the world – with a terrace that almost wraps around the entire structure. It’s a wooden building with a gabled roof, a classic Finnish summer cottage. The best place to be in summer. My own O was in the cottage, right where I had left him – on the sofa bed in the living room, wearing an orange t-shirt and leather shorts. On the small table next to the sofa was a juice bottle… tipped over.

“What on earth happened here?” I asked with a chuckle.
He might have given me a slightly guilty look, but at that moment, he couldn’t quite manage it. A leather hood covered his head, except the mouth and chin. There were also two little holes at the nose, helping, in part, to ensure smooth breathing.
“It was an accident, Madam,” he said.
I believed him. He’s a sensible person – not one to cause trouble on purpose. He gets enough of that as it is, haha.

I looked at my O. The neck part of its hood featured an integrated, lockable collar. A small but effective lock kept the hood securely in place, and the lacing at the back ensured a snug fit. At the front and sides of the collar were D-rings, two of which were now attached to sturdy metal chains. All the fastenings were secured with similar metal-gray padlocks, creating a consistent and harmonious look that was pleasing to the eye. Especially what comes to bondage.

A chain attached to the right-side ring of O`s neck collar extended toward the end of the sofa, while another on the left side led to the backrest. The ends of the chains were looped around a horizontal beam and secured with locks. One chain wrapped gently around the waist, with a lock at the loop point and the other end fastened to the sofa using the same method as the head supports. A fourth chain extended from the waist chain, also locked, toward the foot of the sofa. On its way to being anchored to the structure, the chain passed between the legs and was attached with a lock to the intermediate link of his leg restraints. This connection was designed to slide freely, allowing the intermediate chain to move smoothly through the lock’s loop. All chains secured to the backrest were relatively long, allowing for movement and repositioning, but not so long that O would be at risk of falling from the sofa.

His hands were handcuffed together with a very short chain. The chain was locked with a large padlock to the D-ring on the front of the collar. The position was perhaps a little awkward in general, but it still allowed O to reach for his water bottle and drink from it. It had certainly been a little difficult, I didn't doubt it. But that's just how it is sometimes. No one ever said that being in captivity was always easy and comfortable.

I stroked O's leather-covered temple and lifted the bottle.
"We'll be going in a moment. You must be in hurry to go, already? Well done."

I made the coffee and took the mugs to the terrace table. What perfect peace and freedom, to be completely yourself, I sighed in my mind.

To be continued, perhaps.

Viikonloppuvieras, osa 2

Näkymä terassiltamme on kyllä niin kaunis. Tyyni järven pinta, vehreät vastarantojen metsät ja satunnaisesti kahlittu mies laiturilla.

Jätettyäni viikonloppuvieraan tutustumaan ympäristöönsä (rajoitetusti, tosin) menin päärakennukselle. Mökkipihan päärakennus on 60-lukuinen, maailman mukavin mökki, jossa on melkein koko talon ympäri kiertävä terassi. Rakennus on puurakenteinen ja harjakattoinen, hyvin perinteinen suomalainen kesämökki. Maailman paras paikka kesällä.
O oli mökissä, ihan siellä mihin olin hänet jättänytkin, tuvan vuodesohvalla, huolellisesti kiinnitettynä, oranssissa teepaidassaan ja oransseissa nahkasortseissaan. Asento oli ehkä jo hieman tukala, mutta olin kuitenkin jättänyt ketjuihinsa sen verran varoja, että hän saattoi esimerkiksi kääntyä kyljelleen niin halutessaan. Sohvan vieressä pienellä pöydällä oli pillijuomapullo... kumossa.

"Mitä ihmettä täällä nyt on temmelletty?"
O olisi varmaankin luonut minuun hieman syyllisen katseen, riehuttuaan tuolla tavalla, mutta ei varsin ilmeisestä syystä pystynyt siihen. Nahkainen huppu peitti koko pään, suuta ja leukaa lukuun ottamatta. Nenän kohdalla kaksi pientä reikää, pitämässä osaltaan huolta hengityksen sujuvuudesta. O ei siis nähnyt nenäänsä pidemmälle, niin sanoakseni.
"Se oli vahinko, Rouva."
Itseasiassa uskoin häntä. O:lla on järkeä päässä, hän ei tahallaan sotke paikkoja ja aiheuta itselleen hankaluuksia. Niitä tulee hänelle muutenkin ihan tarpeeksi, heh.

Katselin O:ta. Hänen huppunsa kaulaosassa oli integroitu, lukittava kaulapanta. Pieni, mutta tehokas lukko varmisti hupun pysymisen päässä ja takaraivon nyöritys viimeisteli sen tiukkuuden. Pannan edessä ja sivuilla oli D-renkaat, joista kahteen oli nyt kiinnitettynä tukevat metalliketjut. Kiinnitykset olivat kauttaaltaan samankaltaisilla lukoilla toteutettuja, tukevia metallinharmaita riippulukkoja. Harmonia miellytti silmääni. Estetiikka on tärkeää, myös ja etenkin bondagessa.

Kaulan oikealla puolella olevaan pannan lenkkiin kiinnitetty ketju johti sohvan päädyn ja vasemmalla puolella selkänojaan. Ketjujen päät oli kiepautettu vaakapuun ympäri ja suljettu lukoilla. Yksi ketju kulki O:n vyötärön ympäri, lukko lenkkikohdassa ja ketjun pää kiinni sohvassa samalla tekniikalla kuin pään varmistavatkin. Neljäs ketju kulki vyötäröketjusta, lukolla sekin kiinnitettynä, kohti jalkopäätä. Matkallaan kohti kiinnittymistään sohvan rakenteeseen, ketju kulki jalkojen välistä ja oli lukolla kiinni O:n jalkarautojen väliketjussa. Luistavalla kiinnityksellä tosin, siten että väliketju liukui vapaasti lukon lenkin läpi. Tämä mahdollisti suhteellisen laajan jalkojen liikkeen, polvia pystyi taivuttamaan jonkin verran. Kaikki selkänojaan lukitut ketjut olivat melko pitkiä, jotta ne mahdollistivat liikehtimisen ja kääntymisen, mutta eivät niin pitkiä että O olisi vaarassa pudota pediltään.

O:n kädet oli liitetty yhteen käsiraudoilla, joissa oli tavanomainen hyvin lyhyt väliketju. Väliketjuun oli lukittu suurehkolla riippulukolla kaulapannan edessä olevaan D-renkaaseen. Asento oli ehkä hivenen hankala yleisesti ottaen, mutta se kuitenkin mahdollisti sen, että O saattoi kurottaa juomapulloonsa ja juoda siitä. Hieman vaikeaahan se varmasti oli ollut, en epäillyt. Mutta sellaista se nyt vaan välillä on. Ei kukaan ole väittänyt, että vangittuna olo on aina helppoa ja lokoisaa oleilua.

Silitin O:n nahkaverhoiltua ohimoa ja nostin pullon pystyyn.
"Mennään ihan kohta. Varmaan melkoinen hätä jo? Hienosti kestetty."

Laitoin kahvin tulemaan ja vein mukit terassin pöydälle. Mikä täydellinen rauha ja vapaus, olla ihan oma itsensä, huokaisin mielessäni.

Jatkunee.